Tervehdys ihmiset!

Tämän blogin ideana on ruotia ja pohdiskella ihmisiä ja ilmiöitä viinien takana sekä nautiskella itse asiasta. Kreikka, Kypros, Kanada ja Italia ovat kuriositeettien ja 'pienten' tuottajien lisäksi suosikkejani. Ei kuitenkaan ole harvinaista että Suomikin vilahtaa kuvioissa, muista maista puhumattakaan. Vieraita eivät ole muut juomatkaan. Toivottavasti Teillä on yhtä mukavaa tätä lukiessa kuin minulla sitä kirjoittaessa. Voikaa hyvin.







keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

2005 Lan Gran Reserva

Kysyessäni ystävältäni miten erottaa Riojan perinteisen tyylin modernista vastasi hän ykskantaan; määrittele ensin perinteinen. Tarkoitatko siis Francon ajan viinien tyyliä vai aikaa ennen häntä?

Öö..

Mitä tuohon voisi vastata? En voi väittää tuntevani kumpaakaan tyyliä, ainakaan tietoisesti.

Muistan keskustelleeni vanhan merimiehen kanssa espanjalaisista viineistä. Hän kertoi kiehtovia tarinoita viinibaarien ja -tilojen kellareista joissa roikkui siannahkaisia jättimäisiä viinileilejä. Haju oli kuulemma kuvottava eikä makukaan ollut kovin pitkällä tuoksusta.

Noita turinoita olisi kuunnellut mieluusti pitkäänkin. Harmi ettei suvussani ikäänny ainoatakaan merimiestä….

No. Lan Gran Reserva tulee Espanjan maailmanlaajuisesti tunnetuimmalta viinialueelta Rioja’sta. Rioja sijaitsee Pohjois-Espanjassa Embro-joen varrella. Alueen ehdoton kuningas on Tempranillo. Gran Reserva etiketissä takaa viiden vuoden kypsytyksen. Tuosta ajasta viinin täytyy viettää tammessa vähintään kaksi vuotta.

Bodegas Lan pitää majaansa Fuonmayor’n kylässä Rioja Alta’ssa. Noin 70 hehtaarin tila on riojalaisen mittapuun mukaan melko tuore tapaus, sillä se on perustettu vuonna 1972. Voit katsoa tuottajan sivut tästä.

2005 Lan Gran Reserva on Tempranillo (85%), Mazuelo (10%) ja Graciano (5%) sekoite. Rypäleet poimitaan käsin noin 25-vuotiaista köynnöksistä.

Viini kypsyi 24 kuukautta amerikkalaisissa ja ranskalaisissa tammitynnyreissä. Viini sai tämän lisäksi levätä vielä pulloissa kolme vuotta ennen markkinoita.


Lasissa 2005 Lan GR esittelee syvän jo kehittyneen punaisen.


Vahva tuoksu on kehittynyt mutta omaa vielä rutkasti primaaria hedelmää. Rioja-viineille tyypillinen tammisuus on Lan’n kohdalla modernimpaa laatua, kehittynyt tammiaromisuus on vaniljaisesta tyylistä poiketen mausteinen.

Luumuisuus, viikuna, mausteet, kirsikka, kypsä mansikka sekä kuivatut hedelmät sävyttyvät nahkaisilla piirteillä. Tyylikäs vivahteikas tuoksu.

Täyteläinen maku seuraa tuoksua. Rakenne on varsin rodukas, tasapaino on erinomainen. Tanniineja löytyy runsaasti mutta ne ovat kypsiä ja pitkän kypsytyksen rauhoittamia. Kirsikkaa, mausteita, tammea, nahkaa.

Jälkimaku on maukkaan maamaisen viikunainen tammen kehittyneillä sävyillä. Ripaus eläimellisyyttä ja nahkaa. Kerrassaan ihastuttava esitys.

2005 Lan Gran Reserva ansaitsee arvosanakseen Huippu!!!. Kerrassaan mainio ostos laatuunsa nähden. Sopii hyvin avattavaksi nyt mutta se kehittyy vielä erinomaisesti vuosikymmenen loppuun. Lanin GR sopii ehdottoman mainiosti kavioilla kulkeville eläimille; grillaat tai kypsytät ne uunissa tai miten vain. Äläkä unohda Chorizo-makkaraa ja Serrano-kinkkua!

Laita lammas uuniin tai tulille, istuta anoppi turinoimaan mukavia menneistä ajoista ja kaada lasiin Lania edustamaan modernia näkemystä. Ehkä nuo turinat osoittautuvat kullan arvoisiksi kun itse edustat aikanasi tuota ikääntynyttä osapuolta!


Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös:
2009 AN/2 sekä




sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

2009 Torre Maggiore

Ikääntymisessä on se hyvä puoli, että vuosien saatossa ehtii maistaa monen monta vuosikertaa monen monesta viinistä. Vuosien saatossa vastaan tulee viinejä joista tulee suosikkivalintoja tuleville ajoille.

Fattoria le Poggette’n  fantastinen Torre Maggiore on yksi tällaisista viineistä. Voit lukea juttuni vuosikerrasta 2007 tästä. Vuoden 2008 viiniä olen myös maistanut mutta blogiini asti en ole ajatuksiani siitä koskaan siirtänyt. Ehkä postaukseni siitä vielä ilmestyy…

Tuottajasta voit lukea tästä tai tästä.

Vuosi 2009 alkoi lämpimällä ja sopivan kostealla keväällä. Kukinta ja muu rypäleiden varhainen kehitys oli ennemminkin tavallisesta edellä kuin ’vain’ ajallaan. Kesän alussa tulivat sateet, jotka edesauttoivat köynnösten kasvamista ja takasivat köynnösten vedensaannin myös kuuman elokuun ajan. Loppukesän vakaa ilmantila mahdollisti rypäleiden optimaalisen kypsymisen. Sato korjattiin erinomaisissa olosuhteissa syyskuussa. Sato korjattiin huomattavan paljon aiemmin kuin vuotta aiemmin.

Montepulciano on verrattain myöhään kypsyvä lajike joten sitä harvemmin viljellään aivan pohjoisimmassa Italiassa. Umbria ja sitä etelämpänä sijaitsevat maakunnat ovat merkittävimmät Montepulcianon viljelyalueet.

Torre Maggiore on puhdas Montepulciano. Viini kypsyy puolitoista vuotta 500 litran ’botti’ tammitynnyreissä. Pullotuksen jälkeen viini kypsyy vielä vuoden päivät ennen markkinoita.


Lasissa 09 esittelee syvän jo kehittyneen punaisen.

Vahva tuoksu on kompleksi sekoitus jo kehittynyttä ja primaaria hedelmää. Se on monikerroksinen sekoitus mausteista tammea, salmiakkia, luumua, pippuria, suklaata, kahvia, vaniljaa ja hapankirsikkaa. Tyylikäs ja elegantti tuoksu.

Täyteläinen maku on voimakas ja nuori. Rakenne on ryhdikäs ja iso olematta mitenkään tylsä tai tasapaksu. Happoja riittää ja tanniinit ovat runsaat joskin kypsät. Paletti sävyttyy tyylikkäällä nahkaisuudella.

Jälkimaku on pitkä ja jättää lupauksen huimasta potentiaalista.

Kellariinhan tämä kuuluu. Jos kuitenkin sen nyt jo haluat avata muista dekantoida se huolellisesti, äläkä paista sarvipäätä aivan kypsäksi asti. Arvosanakseen 2009 Torre Maggiore ansaitsee Huippu!!!. Tyylikäs tulevaisuuden lupaus. Jos vain kärsivällisyyttä riittäisi..


Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös:



perjantai 18. huhtikuuta 2014

2012 Grande Tradition


Maailmassa on vielä muutamia viinityylejä jotka ovat sitkeästi pysyneet modernin viinintuotannon matkassa. Clairette de Die on luontaisesti kupliva viinityyli joka on peräisin jo Rooman vallan ajoilta, yli kahden tuhannen vuoden takaa. Clairette de Diestä kirjoitti aikanaan jo Plinius vanhempi (23-79).

Sen tuotantoalue, Die, sijaitsee Ranskassa Rhonen laaksossa eteläisen ja pohjoisen viinintuotantoalueiden välissä koilliseen etelästä ja kaakkoon pohjoisesta. Seudulla harjoitetaan viininviljelyä verrattain vähän. Maaperä on kalkkipitoista ja maisema hyvin mäkistä. Köynnöksiä kasvaa jopa 700 metrissä, niinpä se on yksi Ranskan korkeimmalla sijaitsevista viininviljelyalueista.

Muinaisina aikoina valmistusmetodit olivat tämän päivän tekniikat huomioiden vähintäänkin hassunkurisia. Viini astioitiin silloisiin viiniruukkuihin, ruukut upotettiin talveksi jokeen ja kevään tullessa ne ongittiin vedestä taas käyttöön.

Kylmä vesi on pitänyt viinin raikkaana ja hedelmäisenä. Se selittää myös viinin kuplat: Viini on jatkanut käymistään suljetuissa ruukuissa, välillä käyminen on kylmän joen takia keskeytynyt ja jatkunut taas keväällä lämpötilojen noustessa, synnyttäen samalla myös viinin kuplat. Viini on saanut rauhassa kypsyä koko talven viileässä, mikä on taas puolestaan edesauttanut laadun kohoamista ja parantanut sen säilyvyyttä.

Nykyään tämä viilennysprosessi tapahtuu lämpökontrolloiduissa terästankeissa. Rypäleet kerätään syksyllä, puristetaan välittömästi ja mehu siirretään tankkeihin. Sadonkorjuujakso on alueella verrattain pitkä, toisinaan jopa kuusi viikkoa, joten viinieriä riittää. Viininvalmistuksen aikana mehuun ei lisätä sokeria joten rypäleet pyritään poimimaan erittäin kypsinä.

Mehu käytetään hitaasti viiniksi. Käyminen kestää yleensä kuukaudesta kahteen kuukauteen. Ennen kuin viini on kokonaan käynyt se pullotetaan. Viini käy loppuun pulloissa ja kypsyy niissä vähintään neljä kuukautta, usein pidempäänkin.

Vuonna 1971 Clairette de Die julistettiin Ranskassa autenttiseksi, ainutlaatuiseksi ja antiikkiseksi viinityyliksi. Valmistustyyli on ’Méthode ancestrale’.

Lainsäädännön mukaan Muscat Blanc’n osuus on oltava vähintään 75%. Rypäleiden ollessa laadukkaita on tuottaja Jaillance päättänyt valmistaa omansa puhtaaksi Muscatiksi. Viinissä saa olla korkeintaan neljännes Clairette Blanc’ia. Näin ollen on erikoista, ettei nimi ole Muscat de Die.


Lasissa Die esittelee melko syvän kultaisen värin. Kuplat ovat ihastuttavan eloisat ja melko pienet.


Kehittyvä tuoksu on vahva aivan kuten Muscatille sopiikin. Runsas kypsä hedelmäisyys, kukkia, aprikoosia, appelsiinia, rusinoita, mausteita aavistuksella hunajaa. Makea ja viettelevä tuoksu.

Makea kevyehkö runsas maku seuraa hurmaavaa nenää. Omenaa, päärynää, aprikoosia, ripaus mineraaleja. Vaikkeivät viinit hapot suuta käy rutistelemaankaan pysyy viini makeudestaan huolimatta kuitenkin enemmänkin makean raikkaana kuin vain makeana. Rakenne ihastuttaa.

Jälkimaku on mausteisen hedelmäinen ja tyylikäs. Hieno esitys!

Arvosanakseen 2012 Clairette de Die ansaitsee Huippu. Suku kokoon, hyvin viilennetty Clairette de Die lasiin, mansikoita tarjolle, jalat pöydälle. Ei puutu kuin auringonpaiste. Älä säilyttele, tämän aika on juuri nyt.

Elegantti Muscat! Sanapari johon törmää perin harvoin.


Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös:




maanantai 14. huhtikuuta 2014

2010 Marchese Antinori Chianti Classico Riserva

Vuonna 1385 Giovanni di Piero Antinori liittyi Firenzen viininvalmistajien kiltaan. Siitä lähtien nimi Antinori on putkahdellut esiin sieltä ja täältä, milloin viininvalmistajien, milloin omistajien toimesta. Antinoria voi syystä pitää yhtenä koko viinimaailman merkittävimmistä viinisuvuista.

Tänään markiisi Piero Antinori johtaa Antinorin viini-imperiumia yhdessä kolmen tyttärensä Albiera’n, Allegra’n ja Alessia’n kanssa.

’Ancient roots play an important role in our work. But have never been a limit to our innovative spirit.’ Tätä tämän tästä toistuvaa Piero Antinorin lausahdusta on helppo uskoa. Onhan kyseessä innovaattori, jonka suvun portfoliosta löytyvät niin (ensimmäiset) supertoscanalaiset kuin hyvinkin perinteiset Brunellot ja Chianti Classicot.

Eikä Antinorien aikaansaannokset rajoitu pelkästään Toscanaan. Umbria on mukana Castello della Sala-viinitilan ominaisuudessa ja omistuksia löytyy eteläisemmästäkin Italiasta.

2010 Chianti Classico Riserva on Sangiovese, jossa on kymmenys Cabernet Sauvignon’ia. Vuosikerta 2010 oli laadultaan erinomainen aivan kuten vuotta aiemminkin mutta vuosi oli palstoilla erilainen.

Kylmää ja lumista talvea seurannut viileä ja sateinen kevät siirsi rypäleiden kukintaa verrattain myöhäiseen ajankohtaan. Ajanjakso huhtikuusta kesäkuuhun viivästytti rypäleiden kasvua kaikella tavalla. Lämmin ja kuiva kesä alkoi heinäkuussa, joskin lämpöä riitti vain kuun loppuun josta lähtien lämpötila oli enemmänkin viileä ja kolmen sadejakson aikana rypäleiden kypsyminen ja kasvu taas hidastui.

Cabernet Sauvignon’ia korjattiin syyskuun lopusta lokakuun 10. päivään saakka, jolloin lämpimät päivät mahdollistivat rypäleiden kunnollisen kypsymisen. Sangiovese korjattiin lokakuun ensimmäisellä viikolla.

Lienee sanomattakin selvää että tällainen kasvukausi edellytti rypäleiden huolellista valitsemista. Samaa huolellisuutta ylläpidettiin myös viininvalmistamon puolella. Viinierät kävivät noin viikon jonka jälkeen ne saivat maseroitua (uuttua) kuorimassan kanssa vielä 9-10 päivää.

Viini kypsyi vuoden ranskalaisissa ja unkarilaisissa tammitynnyreissä. Viinieriä maistettiin säännöllisesti kypsymisen aikana laadun takaamiseksi. Lopullinen viini sekoitettiin vasta ennen pullotusta. Viini sai kypsyä vielä vuoden pullossa ennen markkinoita.


Lasissa CCR esittelee syvän jo hiukan kehittyneen punaisen.


Vahva tuoksu on tyylikäs ja vivahteikas. Se on täynnä viikunaa, kirsikkaa, mausteita ja nahkaa. Paletti sävyttyy mausteisella, hivenen vaniljaisella tammella. Muutama orvokki. Hieno nenä.

Täyteläinen maku seuraa tuoksua. Se on täynnä superlatiiveja. Tämä nuorukainen on vielä kiukkuinen tapaus. Rakenne on vakuuttava, joskin hapot ovat suuta supistavan runsaat ja vahvasti tuntuvat mutta kypsät tanniinit vaativat vielä muutaman vuoden rauhoittelua. Tämä nuorukainen esittelee lihaksiaan. Tyylikäs nahkaisuus on kuin parhaimmastakin Riojasta.

Jälkimaku on pitkä ja vivahteikas. Se on mausteisen tammen ja tanniinien sävyttämä kirsikkakimara. 2010 on nuori ja lupaava!

Arvosanakseen 2010 Marchese Antinori Chianti Classico Riserva ansaitsee Huippu!!. Kellariinhan tämä vielä kuuluu mutta jos sen nyt jo haluat nauttia dekantoi se huolellisesti äläkä suinkaan paista sen kera tarjottavaa lihaa kypsäksi. Jos maltat tuon muutaman vuoden vartoa niin silloin kelpaa aterioida pientäkin riistaa kuten vaikka sorsaa tai jänistä. Siis, kaverit kylille ja sarvipää pöytään. Antinori huolehtii lopusta..


Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös: