Tervehdys ihmiset!

Tämän blogin ideana on ruotia ja pohdiskella ihmisiä ja ilmiöitä viinien takana sekä nautiskella itse asiasta. Kreikka, Kypros, Kanada ja Italia ovat kuriositeettien ja 'pienten' tuottajien lisäksi suosikkejani. Ei kuitenkaan ole harvinaista että Suomikin vilahtaa kuvioissa, muista maista puhumattakaan. Vieraita eivät ole muut juomatkaan. Toivottavasti Teillä on yhtä mukavaa tätä lukiessa kuin minulla sitä kirjoittaessa. Voikaa hyvin.







perjantai 18. huhtikuuta 2014

2012 Grande Tradition


Maailmassa on vielä muutamia viinityylejä jotka ovat sitkeästi pysyneet modernin viinintuotannon matkassa. Clairette de Die on luontaisesti kupliva viinityyli joka on peräisin jo Rooman vallan ajoilta, yli kahden tuhannen vuoden takaa. Clairette de Diestä kirjoitti aikanaan jo Plinius vanhempi (23-79).

Sen tuotantoalue, Die, sijaitsee Ranskassa Rhonen laaksossa eteläisen ja pohjoisen viinintuotantoalueiden välissä koilliseen etelästä ja kaakkoon pohjoisesta. Seudulla harjoitetaan viininviljelyä verrattain vähän. Maaperä on kalkkipitoista ja maisema hyvin mäkistä. Köynnöksiä kasvaa jopa 700 metrissä, niinpä se on yksi Ranskan korkeimmalla sijaitsevista viininviljelyalueista.

Muinaisina aikoina valmistusmetodit olivat tämän päivän tekniikat huomioiden vähintäänkin hassunkurisia. Viini astioitiin silloisiin viiniruukkuihin, ruukut upotettiin talveksi jokeen ja kevään tullessa ne ongittiin vedestä taas käyttöön.

Kylmä vesi on pitänyt viinin raikkaana ja hedelmäisenä. Se selittää myös viinin kuplat: Viini on jatkanut käymistään suljetuissa ruukuissa, välillä käyminen on kylmän joen takia keskeytynyt ja jatkunut taas keväällä lämpötilojen noustessa, synnyttäen samalla myös viinin kuplat. Viini on saanut rauhassa kypsyä koko talven viileässä, mikä on taas puolestaan edesauttanut laadun kohoamista ja parantanut sen säilyvyyttä.

Nykyään tämä viilennysprosessi tapahtuu lämpökontrolloiduissa terästankeissa. Rypäleet kerätään syksyllä, puristetaan välittömästi ja mehu siirretään tankkeihin. Sadonkorjuujakso on alueella verrattain pitkä, toisinaan jopa kuusi viikkoa, joten viinieriä riittää. Viininvalmistuksen aikana mehuun ei lisätä sokeria joten rypäleet pyritään poimimaan erittäin kypsinä.

Mehu käytetään hitaasti viiniksi. Käyminen kestää yleensä kuukaudesta kahteen kuukauteen. Ennen kuin viini on kokonaan käynyt se pullotetaan. Viini käy loppuun pulloissa ja kypsyy niissä vähintään neljä kuukautta, usein pidempäänkin.

Vuonna 1971 Clairette de Die julistettiin Ranskassa autenttiseksi, ainutlaatuiseksi ja antiikkiseksi viinityyliksi. Valmistustyyli on ’Méthode ancestrale’.

Lainsäädännön mukaan Muscat Blanc’n osuus on oltava vähintään 75%. Rypäleiden ollessa laadukkaita on tuottaja Jaillance päättänyt valmistaa omansa puhtaaksi Muscatiksi. Viinissä saa olla korkeintaan neljännes Clairette Blanc’ia. Näin ollen on erikoista, ettei nimi ole Muscat de Die.


Lasissa Die esittelee melko syvän kultaisen värin. Kuplat ovat ihastuttavan eloisat ja melko pienet.


Kehittyvä tuoksu on vahva aivan kuten Muscatille sopiikin. Runsas kypsä hedelmäisyys, kukkia, aprikoosia, appelsiinia, rusinoita, mausteita aavistuksella hunajaa. Makea ja viettelevä tuoksu.

Makea kevyehkö runsas maku seuraa hurmaavaa nenää. Omenaa, päärynää, aprikoosia, ripaus mineraaleja. Vaikkeivät viinit hapot suuta käy rutistelemaankaan pysyy viini makeudestaan huolimatta kuitenkin enemmänkin makean raikkaana kuin vain makeana. Rakenne ihastuttaa.

Jälkimaku on mausteisen hedelmäinen ja tyylikäs. Hieno esitys!

Arvosanakseen 2012 Clairette de Die ansaitsee Huippu. Suku kokoon, hyvin viilennetty Clairette de Die lasiin, mansikoita tarjolle, jalat pöydälle. Ei puutu kuin auringonpaiste. Älä säilyttele, tämän aika on juuri nyt.

Elegantti Muscat! Sanapari johon törmää perin harvoin.


Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös:




maanantai 14. huhtikuuta 2014

2010 Marchese Antinori Chianti Classico Riserva

Vuonna 1385 Giovanni di Piero Antinori liittyi Firenzen viininvalmistajien kiltaan. Siitä lähtien nimi Antinori on putkahdellut esiin sieltä ja täältä, milloin viininvalmistajien, milloin omistajien toimesta. Antinoria voi syystä pitää yhtenä koko viinimaailman merkittävimmistä viinisuvuista.

Tänään markiisi Piero Antinori johtaa Antinorin viini-imperiumia yhdessä kolmen tyttärensä Albiera’n, Allegra’n ja Alessia’n kanssa.

’Ancient roots play an important role in our work. But have never been a limit to our innovative spirit.’ Tätä tämän tästä toistuvaa Piero Antinorin lausahdusta on helppo uskoa. Onhan kyseessä innovaattori, jonka suvun portfoliosta löytyvät niin (ensimmäiset) supertoscanalaiset kuin hyvinkin perinteiset Brunellot ja Chianti Classicot.

Eikä Antinorien aikaansaannokset rajoitu pelkästään Toscanaan. Umbria on mukana Castello della Sala-viinitilan ominaisuudessa ja omistuksia löytyy eteläisemmästäkin Italiasta.

2010 Chianti Classico Riserva on Sangiovese, jossa on kymmenys Cabernet Sauvignon’ia. Vuosikerta 2010 oli laadultaan erinomainen aivan kuten vuotta aiemminkin mutta vuosi oli palstoilla erilainen.

Kylmää ja lumista talvea seurannut viileä ja sateinen kevät siirsi rypäleiden kukintaa verrattain myöhäiseen ajankohtaan. Ajanjakso huhtikuusta kesäkuuhun viivästytti rypäleiden kasvua kaikella tavalla. Lämmin ja kuiva kesä alkoi heinäkuussa, joskin lämpöä riitti vain kuun loppuun josta lähtien lämpötila oli enemmänkin viileä ja kolmen sadejakson aikana rypäleiden kypsyminen ja kasvu taas hidastui.

Cabernet Sauvignon’ia korjattiin syyskuun lopusta lokakuun 10. päivään saakka, jolloin lämpimät päivät mahdollistivat rypäleiden kunnollisen kypsymisen. Sangiovese korjattiin lokakuun ensimmäisellä viikolla.

Lienee sanomattakin selvää että tällainen kasvukausi edellytti rypäleiden huolellista valitsemista. Samaa huolellisuutta ylläpidettiin myös viininvalmistamon puolella. Viinierät kävivät noin viikon jonka jälkeen ne saivat maseroitua (uuttua) kuorimassan kanssa vielä 9-10 päivää.

Viini kypsyi vuoden ranskalaisissa ja unkarilaisissa tammitynnyreissä. Viinieriä maistettiin säännöllisesti kypsymisen aikana laadun takaamiseksi. Lopullinen viini sekoitettiin vasta ennen pullotusta. Viini sai kypsyä vielä vuoden pullossa ennen markkinoita.


Lasissa CCR esittelee syvän jo hiukan kehittyneen punaisen.


Vahva tuoksu on tyylikäs ja vivahteikas. Se on täynnä viikunaa, kirsikkaa, mausteita ja nahkaa. Paletti sävyttyy mausteisella, hivenen vaniljaisella tammella. Muutama orvokki. Hieno nenä.

Täyteläinen maku seuraa tuoksua. Se on täynnä superlatiiveja. Tämä nuorukainen on vielä kiukkuinen tapaus. Rakenne on vakuuttava, joskin hapot ovat suuta supistavan runsaat ja vahvasti tuntuvat mutta kypsät tanniinit vaativat vielä muutaman vuoden rauhoittelua. Tämä nuorukainen esittelee lihaksiaan. Tyylikäs nahkaisuus on kuin parhaimmastakin Riojasta.

Jälkimaku on pitkä ja vivahteikas. Se on mausteisen tammen ja tanniinien sävyttämä kirsikkakimara. 2010 on nuori ja lupaava!

Arvosanakseen 2010 Marchese Antinori Chianti Classico Riserva ansaitsee Huippu!!. Kellariinhan tämä vielä kuuluu mutta jos sen nyt jo haluat nauttia dekantoi se huolellisesti äläkä suinkaan paista sen kera tarjottavaa lihaa kypsäksi. Jos maltat tuon muutaman vuoden vartoa niin silloin kelpaa aterioida pientäkin riistaa kuten vaikka sorsaa tai jänistä. Siis, kaverit kylille ja sarvipää pöytään. Antinori huolehtii lopusta..


Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös:



sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

2011 Calvarino Soave Classico


Kun vanhemmilta ihmisiltä kysytään Soaven viineistä, ovat vastaukset usein hyvinkin negatiivissävytteisiä. Alueesta muistetaan runsaat kalenteriin perustuvat kasvien myrkytykset, tehotuotanto ja halvat bulkkivalkkarit. Aivan aiheesta syntyneet mielikuvat ja asenteet joita on vaikea kääntää.

Soave on kuitenkin paljon muutakin kuin halpaa, hehtolitra tolkulla valmistettua Garganega-lajikkeesta valmistettua valkoviiniä. Tätä ovat alueen muutamat tuottajat pyrkineet todistamaan. Kirjoitin eräästä tällaisesta tuottajasta tässä jutussa.

Yksi näistä tuottajista on ilman muuta Pieropan. Nykyään neljännen sukupolven (Leonildo sekä hänen poikansa Andrea ja Dario) johdossa oleva 40 hehtaarin viinitila sai alkunsa vuonna 1890 kun lääkärinä toiminut Leonildo Pieropan päätti ryhtyä tuottamaan viinejä perheen tarhoilla ja kellareissa. Asiaa helpotti Leonildon ymmärrys biologiasta ja kemiallisista reaktioista.

Pieropan on aina toiminut parhaan laadun aikaansaamiseksi kulloinkin tarjolla olevien resurssien sekä mahdollisimman modernia tekniikkaa hyödyntäen, joskin suurimmat kehitysaskeleet otettiin Leonildon samannimisen pojanpojan aikana. Leonildo (Junior) loi oman tyylinsä, josta Pieropan-viinit ovat tänä päivänä tunnettuja.

Rypäle-lajike, johon keskityttiin oli matalan satoisuutensa vuoksi palstatilaa menettävä Garganega. Lajikkeesta etsittiin palstoille parhaat mahdolliset kloonit ja köynnösten määrää palstahehtaaria kohti lisättiin. Pieropan on myös yksi Soave Classicon ensimmäisistä luonnonmukaiseen viljelyyn siirtyneistä tuottajista.

Uutena menetelmänä Leonildo otti käyttöön myös ns. Green havesting’n, menetelmän, jossa köynnöksistä poistetaan kasvukauden aikana ylimääräiset tai ei-halutut rypäleet jolloin kasvi keskittyy jäljelle jääviin. Tällä saatiin rypäleiden laatu kohoamaan aivan uudelle tasolle.

Calvarino on saanut nimensä Soave Classicon sydämessä sijaitsevasta palstasta. Pieropan hankki tuon hankalasti työstettävän palstan nimiinsä 1900-luvun alussa. Ensimmäinen vuosikerta julkaistiin vuonna 1971.

Calvarino on Garganega’n ja Trebbiano di Soave’n (30%) sekoite. Köynnökset ovat melko iäkkäitä, 30-60-vuotiaita. Sadonkorjuu alkaa yleensä syyskuun puolivälissä Trebbianosta ja päättyy lokakuussa jolloin on yleensä hyvin kypsänä poimittavan Garganegan vuoro.

Käsin poimitut rypäleet rangataan varsistaan ja murskataan. Vapaasti valuva mehu käytetään sementtitankeissa. Viini kypsyy sakkoineen noissa tankeissa vuoden päivät ennen kuin se pullotetaan. Viini lepää pulloissa vielä muutaman kuukauden ennen markkinoita.


Lasissa Calvarino esittelee melko syvän kultaisen värin.


Tuoksu on vahva ja kehittyvä. Nenään tulviin rutkasti kypsiä hedelmiä, omenaa, ananasta, sitrusta. Makeaan vivahtava tuoksu tuo paletille jopa toffeeta ja hunajaa. Koko paketti sävyttyy mineraaleilla. Nenä on kompleksi ja monivivahteinen.

Täyteläinen maku seuraa tuoksua. Runsas hedelmäisyys on luonteeltaan omenaisen ja sitruksisen raikasta, happorakenne on ryhdikäs. Vaikka rakenne onkin tuhti ja intensiivinen, on makumaailma vivahteikas. Kompleksi jopa. Kerrassaan tyylikäs esitys.

Pitkä jälkimaku on vivahteikas, sitruksinen ja mineraalinen.

Arvosanakseen 2011 Calvarino Soave Classico ansaitsee Huippu!. Kaverit kylille, runsaita kala- tai äyriäisannoksia pöytään, erilaiset kanaruoatkin toimivat, parmankinkusta puhumattakaan. Kokeile rohkeasti myös erilaisille kasvisruoille, parsa nyt ensimmäisenä tulee mieleen.

Calvarino on kaikkea muuta kuin mitä Soaven stereotyyppisesti ymmärretään olevan.


Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös:





perjantai 11. huhtikuuta 2014

Lindauer Brut Cuvée


Toisinaan tulee miettineeksi ’uuden maailman’ viinien ja niiden tuottajien persoonallisuutta ja varsinkin niiden omaperäisyyttä. Tuntuu, että useiden tuottajien tarkoitus on kristallin kirkkaasti vain tuottaa rutkasti rahaa viineillä, jotka ovat kyllä periaatteessa laadukkaita mutta kovin tylsiä.

Tämä olkoon siis henkilökohtainen mielipiteeni.

Uusiseelantilainen Lindauer hakee pienen mutkan kautta persoonallisuutensa Uuden-Seelannin alkuperäiskansasta, Maoreista. Oikeammin Gottfried Lindauerista, taiteilijasta, joka maalasi tauluja aiheinaan juuri Maorit. Voit lukea kiinnostuessasi taiteilijasta lisää tästä ja Maoreista tästä.

Muutoin tuottaja on keskittynyt tuottamaan samppanjalajikkeista samppanjamenetelmällä korkeatasoisia kuohuviinejä. Ja tekee sen erinomaisesti.

Lindauer kuluu Brancott Estate’lle mutta on ns. ownstanding tuottaja. Brancott taas puolestaan tänä päivänä toimii osana Lion/Indevin konsernia.

Ensimmäinen kaupallinen kuohuviinipullote saatiin vuoden 1980 sadosta ja se ehtikin seuraavan vuoden joulumarkkinoille. Toiminta oli tuolloin verrattain pientä joskin loppu lienee historiaa..

Viinien valmistuksesta on vuodesta 2002 huolehtinut Jane De Witt. Käy lukemassa Voihan Vineton haastattelu tästä.

Cuvée Brut on niukin naukin Chardonnay voittoinen sekoite toisen lajikkeen ollessa Pinot Noir. Viinintekijä De Witt’n mukaan suhde on 52/48. Muitakin määritelmiä näkee, viinintekijän sanaa lienee kuitenkin uskominen. Rypäleet korjataan Gisborn’sta ja Hawke’s Bay’stä.


Viini kypsyy pullossa sur-lie (eli hiivoinensa kaikkinensa) noin kaksi vuotta. Pidempi aika toisi kyllä lisää paahteisuutta mutta veisi puolestaan hedelmäisyyttä.


Lasissa Brut Cuvée esittelee kauniin kultaisen melko syvän värin.


Tuoksu  on vivahteikas ja se esittelee samppanjoista tuttuja autolyyttisiä, kehittyneitä ominaisuuksia; briossia, paahteisuutta, pullaa ja hiivaakin. Hedelmäisyys on runsasta, kypsää omenaa, keltaluumua ja sitrusta mineraalisin sävyin.

Maku on toisinto tuoksusta. Aromit ovat vahvoja ja rakenne ihastuttaa. Kahden vuoden sur-lie pullossa on tuonut paljon kehittyneitä aromeja paletille joskin primaaria hedelmää on runsaasti. Raikas hapokkuus tuo sitrusta ja ryhtiä.

Jälkimaku on pitkä ja mineraalien sävyttämä.

Arvosanakseen Lindauer Brut Cuvée ansaitsee Huippu.  Vajaan 13 euron ostoksena se tarjoaa huimat kaupat. Kaverit kylille, kohota malja mille tahansa vaikka tiistaille. Tarjoile äyriäisiä tai vaaleaa kalaa. Toimii.

Tähän hintaan ja tällä laadulla voi juhlistaa milloin tahansa mitä tahansa.


Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.


Lähteenä käytetty mm. Voihan Vinetto –blogin Jane De Witt –haastattelua.



Lue myös: