Tervehdys ihmiset!

Tämän blogin ideana on ruotia ja pohdiskella ihmisiä ja ilmiöitä viinien takana sekä nautiskella itse asiasta. Kreikka, Kypros, Kanada ja Italia ovat kuriositeettien ja 'pienten' tuottajien lisäksi suosikkejani. Ei kuitenkaan ole harvinaista että Suomikin vilahtaa kuvioissa, muista maista puhumattakaan. Vieraita eivät ole muut juomatkaan. Toivottavasti Teillä on yhtä mukavaa tätä lukiessa kuin minulla sitä kirjoittaessa. Voikaa hyvin.







sunnuntai 31. elokuuta 2014

CAIR Brut

Näin loppukesästä tulee monelle meistä haikea mieli ajatellessa mennyttä kesää. Monelle suomalaiselle kesä merkitsee myös lomamatkoja.

Rodos jatkaa sitkeästi yhtenä härmäläisten suosikkikohteista. Saari tarjoaa matkailijoille monenmoista toimintaa, kokemusta ja elämystä. Olen julkaissut pintaraapaisun saaresta aiemmin tässä blogissa, voit lukea kirjoituksen tästä.

Viinintuottaja CAIR on erittäin tärkeä tekijä Rodoksen modernissa viinintuotannossa. Aina perustamisestaan, vuodesta 1928 se on ollut saaren tärkein viinitoimija. Se ei ole osuuskunta vaikka se toimiikin kuin sellainen. Omia palstoja sillä on vain pari hehtaaria mutta sopimusviljelijät kasvattavat rypäleitä CAIR’n tarpeisiin yli tuhannella hehtaarilla.

CAIR Brut on ns. Charmant-menetelmällä tuotettu kuohuviini. Charmant tarkoittaa sitä, että viini käy kuohuviinien tapaan toiseen kertaan pullossa ja kypsytetäänkin niissä, mutta siirretään kypsytyksen jälkeen tankkeihin, joista se suodatuksen jälkeen pullotetaan paineistetussa tilassa niihin pulloihin, joissa juoma myydään.

Menetelmä ei ole niin vaivalloinen kuin perinteinen menetelmä, eli se jolla mm. samppanja valmistetaan. Menetelmä on tankkivaiheen vuoksi myös verrattain edullinen.

CAIR Brut on puhdas Athiri. Lajiketta viljellään yleisemmin Dodekanesiassa (Rodos, Kos), Kykladeilla (Santorini, Naxos) sekä Kreetalla. Athiri on satoisa, verrattain vastustuskykyinen monille kasvisairauksille ja se mukautuu hyvin moniin eri maaperiin sekä olosuhteisiin. Lajike kypsyy melko aikaisin, joten se yleensä ehditään korjaamaan ennen syksyn ensimmäisiä sateita. Lajikkeen kannalta tämä on hyvä uutinen, koska kosteissa oloissa se onkin yllättävän herkkä monille hometartunnoille.

Athirin suosiota selittää myös se, että vaikka satomäärät ovat suuret, on sillä kyky kuitenkin tuottaa laadukkaita rypäleitä. Lempeän hapokkuuden omaava lajike tunnetaan raikkaista hedelmäisistä arkiviineistä. Vakavasti otettavia lajikeviinejä on Athirista vaikeahko löytää.


Lasissa viini esittelee melko syvän keltaisenkultaisen värin. Kuplat ovat valmistusmenetelmän huomioiden ilahduttavan pienet.


Tuoksu on yllättävän ’vaiti’. Siitä voi kuitenkin aistia sitrusta, yrttejä, raikasta hedelmää sekä aavistuksen kukkia ja hiivan tuomia mausteita.

Melko kuiva maku ihastuttaa kypsällä hedelmäisyydellään ja raikkaalla mutta lempeällä hapokkuudellaan. Runsaan hedelmäisyyden voi aistia mm. aprikoosina sekä kypsänä sitruksena. Mukaan palettiin on saatu mausteita, muutama yrtti, kukkia sekä aavistus paahteisuutta.

Runsaan hedelmäinen raikas kuohuviini vie hedelmäisyytensä loppuun asti. Aivan lopuksi suuhun jää sakkakypsytyksen aromeja sekä aavistus sitrusta.

Kreikassa CAIR brut tunnetaan raikkaana juhlien juomana ja kyllä tällä kelpaakin juhlistaa! Penkkiurheilijat kylille, CAIR Brut lasiin ja malja Susijengille!


Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös:



torstai 28. elokuuta 2014

2010 Pezoules Cabernet Sauvignon

Toisinaan tulee miettineeksi, miksi kreikkalaisen pullotteen etiketissä lukee Cabernet Sauvignon. Minkä takia maa, joka tuottaa loistavia alkuperäislajikkeita, pullottaa viinejä näistä maailman valloittajista? Eikö viinimaailman arvostusta voi saavuttaa kuin lajikkeilla, jotka ovat toisinaan tuskallisenkin tuttuja?

Pezoulesin Cabernet Sauvignon esittelee ulottuvuuden, jonka voisi sanoa kuvastavan tätä päivää; Pezoules on nimittäin samanlainen tuotemerkki kuten vaikka Pirkka, Rainbow tai tässäkin blogissa esitelty Footmark. Samaa ideologiaa noudattavat myös Chill Out-viinit, eli viinit ostetaan sieltä ja täältä sekä myydään oman tuotemerkin alla.

Pezoulesin takana on ruotsalainen viinintuottaja ja maahantuoja Oenoforos/Nordic Sea Winery Ab. Viinit ostetaan Peloponnesokselta ja pullotetaan tuottajan toimesta. Tämän tarkempaa infoa lähtökohdista en valitettavasti vielä pysty antamaan. Viini on puhdas Cabernet Sauvignon.
Pezoules tulee kreikankielisestä sanasta, joka tarkoittaa pergolaa.


Lasissa viini esittelee syvän, verrattain tuoreen punaisen.


Melko vahva tuoksu on kehittyvä ja tyyliltään stereotyyppisesti sellainen Cabernet Sauvignon-tuoksu, jollaisen odottaakin sieltäpäin tuoksuteltavakseen saavansakin. Se on sekoitus kirsikkaa, mustaherukkaa ja mausteita ripauksella tammea, maata ja lihalientä.

Keskitäyteläinen maku seuraa tuoksua. Keskimaku on pehmeä. Se on täynnä luumua ja kypsää kirsikkaa. Nautittava viini, joskaan ei heitä maalta merelle. Arkinenkin tämä on.

Jälkimaku pelastaa Pezoules Cabernetin. Se on kirsikkainen, herukkainen, luumuinen ja tammen suklainen. Lopuksi suuhun jää makea mustaherukka.

2010 Pezoules Cabernet Sauvignon ansaitsee arvosanakseen Hyvä viini. Se on kreikkalaiseen tapaan parhaimmillaan ruokapöydässä. Kokeile erilaisia pastoja, possua, ruokaisia salaatteja, yrttisiä lihapullia, moussakaa ja niin edelleen.

Syysillan pimetessä suku koolle, Pezoules lasiin ja possu uunista. Tästä se arki kesän jälkeen taas alkaa..


Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös:



maanantai 18. elokuuta 2014

Õllenaut Vanamees Rye IPA

Viron pienpanimobuumi kasvaa jatkuvasti. Kirjoitin muutaman sanan aiheesta tässä postauksessa.

Õllenaut on (entisen) kokin ja ruokakouluttaja Ilmar Räni’n turhautumisen tulos! Räni oli perin kyllästynyt kauppojen massaoluisiin ja alkoi valmistaa oluita itse. Virallisesti Õllenaut aloitti toimintansa vuonna 2013. Ränin luomusta on kiitelty virolaisissa olutpiireissä, koska tuontioluiden kanssa tosissaan kilpailevaa panimoa ei sitä ennen juurikaan ollut (pois lukien fantastinen  koduõlu-panimo Taako).

Melko nopeasti toiminta kasvoi niin, ettei yksi mies kyennyt tekemään kaikkea. Vaikka (pien)panimo työllistääkin nykyään täyspäiväisesti vain yhden ihmisen, on Ränillä apuna kaksi työntekijää. Panimon kaikki kuusi olutta ovat nopeasti levinneet useisiin ravintoloihin ja muutamaan suureen päivittäistavarakauppaan, kuten Kaubamajaan ja Stockmannille.

Vanamees Rye IPA on nimensä mukaisesti ruismaltaista pantu olut, joka on runsaalla kädellä humaloitu Chinook-humalalajikkeella. Olutta ei ole pastöroitu tai suodatettu.


Lasissa Vanamees esittelee kinuskin ruskean, melko samean oluen. Olut muodostaa kauniin beigen vaahdon, joka kestää suhteellisen hyvin.


Tuoksu tuo nenään mallasta, aprikoosimaista hedelmää, toffeeta, mallaskeksejä paahtuneina sekä aavistuksen rukiista mämmiä. Vahvahkon humaloinnin voi aistia appelsiinin kuorimaisista, sitruksisista sekä yrttisistä vivahteista. Hieno tuoksu.


Keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastossa majaileva maku seuraa rukiisena, ruisleipämäisenä ja hedelmäisenä tuoksua. Vahva tasapainoinen humala. Tämä vanha mies on miellyttävä, persoonallinen ja aavistuksen kärtsähtänyt. Aivan kuten vanhemmat miehet yleensäkin ovat….

Jälkimaku on rukiinen, hedelmäinen ja jättää suuhun bitterisen mausteisuuden. Tasapaino on upea!


Arvosanakseen Õllenaut Vanamees Rye IPA ansaitsee Huippu. Se voisi olla nimensä mukaisesti vähän katkeroisempi, mutta ruoan kanssa se on aivan fantastinen. Maistoin tätä loistavassa  tallinnalaisessa Pegasus-ravintolassa paistetun naudanmaksan kanssa. Täydellinen yhdistelmä! Ravintolan olutlista herätti ihastusta paikallisilla oluillaan. Niitä myös suositeltiin. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka jos vain paikkakunnalle osutte! Pöytävaraus kannattaa muuten tehdä etukäteen varsinkin lomasesonkiaikaan.


Tuopillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös:



keskiviikko 13. elokuuta 2014

2013 Hatzhemmanouil Malagouzia Assyrtiko

Onko sinulla koskaan ollut vaikeuksia lausua nopeasti ja oikein pitkiä saksankielisiä viinien nimiä? No, kokeilepa kreikkalaisia. Hyvänä esimerkkinä toimikoon Kos’n saarelta kotoisin oleva Hatzhemmanouil. Ei ihan yksinkertaista vai mitä?

Kosia on pitkään pidetty nuorison rellestyskenttänä, eikä aivan syyttä. Tuo Hippokrateen synnyinsaari muistetaan muunkinlaisesta ajanvietteestä kuin arkeologia, historia, ruoka ja viinit tai rauhallinen hiljainen rentoutuminen. Saari on kokenut kasvojen pesun viime vuosina soveltuen tänä päivänä hyvin kaikenlaisille lomailijoille.

Kos on osa Dodekanesiaa, Kreikalle kuuluvaa kahdentoista saaren ryhmää, joka sijaitsee Egeanmeressä. Tuon kahdentoista saaren ryhmän suomalaisittain kuuluisin saari on ehdottomasti Rodos (voit lukea saarta koskevan jutun tästä).

Viinimielessä Kos on nykyään melko tuntematon suuruus. Antiikin aikoina se oli hyvinkin monen tuntema, sanotaanhan Retsinankin tulleen juuri Kosilta. Pihkalla tiivistetyt amforat yleistyivät sittemmin muuallakin Välimeren alueella. Vaikka monet historian kuuluisat viinikirjoittajat ovat kautta aikojen kehuneet Kosin viinejä, ovat ne kuitenkin jääneet vielä kuuluisampien saarten, tai oikeammin niiden viinien, varjoon. Hyvinä esimerkkeinä toimikoon Samos, Limnos, Rodos ja Kreeta.

Saaren viinintuotanto on verrattain pientä ja paikallista. Hatzhemmanouil’n perhe on viljellyt viiniä sukupolvien ajan, joskin melko pienillä tuotantomäärillä. Perheen tarina voidaan jäljittää aina vuoteen 1929, jolloin Nikos Hatzhemmanouil aloitti omien viiniensä tuotannon Marmaroto’ssa, saaren pohjoisosassa. Nikos oli saarella erinomaisen kuuluisa makeista viineistään. Häntä pidettiin myös eräänlaisena Kosin viininviljelypioneerina.

Vaikka turismi alkoi vuosien saatossa houkutella saarelaisia yhä vahvemmin helpompien tulojen muodossa, päätti Nikos’n poika Konstantinos jatkaa isänsä jalanjäljissä. 2000-luvun alku oli Hatzhemmanouil’n perheelle käänteentekevää aikaa. Kolmas sukupolvi sai ottaa ohjakset käsiinsä.

Konstantinosin poika Vasilis istutti uusille palstoille sekä paikallisia että kansainvälisiäkin rypälelajikkeita. Hän myös rakennutti modernin viininvalmistamon Afousa’an, Asfendiou’un (mainittakoon, että paikalle pääsee helposti pääväyliä pitkin vaikka matkalla lentokentälle). Apuna Vasiliksella on hänen finanssialan koulutuksen saanut vaimonsa Joanna.
Tuottajan viinejä pääsee maistelemaan vuonna 2004 valmistuneessa päärakennuksessa. Tilan portfolioon voit tutustua tästä.

Hatzhemmanouil White (viiniä näkee tälläkin nimellä) on Assyrtikon (60%) ja Malagouzian (40%) sekoite. Rypäleet puristetaan varovasti matalassa lämpötilassa, jossa ne saavat olla vapaasti hapen kanssa tekemisissä. Tuottajan mukaan näin rypäleistä saatava aromaattinen mehu tuottaa parhaiten aromikkaita viinejä. Viini käy kahdesta kolmeen viikkoa. Varsinainen kypsyminen tapahtuu terästankeissa.

Valitettavasti kypsytysajoista ja sen semmoisista ei allekirjoittaneella ole toistaiseksi tarkempaa tietoa. Viini on kuitenkin fantastinen esitys Kos’n kyvystä kasvattaa erinomaisia paikallisia valkoisia lajikkeita.


Lasissa viini esittelee syvän kultaisen värin.


Melko vahva tuoksu on raikkaan hedelmäinen. Se on täynnä hedelmää; omenaa, sitrusta, päärynää sävyttyen mausteilla ja yrteillä. Hyvin intensiivinen, vivahteikas ja voimakas tuoksu.

Keskitäyteläisen ja täyteläisen välillä majaileva maku seuraa tuoksua. Rakenne on hurja. Se on yhtä aikaa herkkä ja voimakas. Runsas hedelmäisyys saa tukea raikkaasta hapokkuudesta, tasapaino on hieno. Kerrassaan herkullinen viini.

Malagouzia tuo viiniin juotavuutta, Assyrtiko puolestaan rakennetta ja kestävyyttä. En oikein tiedä koska tämä viini olisi parhaimmillaan. Punaviinimäinen rakenne, aavistus tanniineja jopa! Omenaa.

Jälkimaku on raikkaan omenainen, kääntyy sitrukseen ja paljastaa suolaisen mineraalisuuden. Fantastinen esitys näin edulliseksi viiniksi. Persoonallinen, hyvinkin.

Arvosanakseen 2013 Hatzhemmanoyha Malagouzia Assyrtiko ansaitsee Huippu. Kokeile erilaisia veten eläviä, kanaa, ruokaisia salaatteja, pikkupurtavia sekä sen sellaisia. Tästä ei puutu kuin auringonpaiste ja hyvät ystävät.


Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös: