Tervehdys ihmiset!

Tämän blogin ideana on ruotia ja pohdiskella ihmisiä ja ilmiöitä viinien takana sekä nautiskella itse asiasta. Kreikka, Kypros, Kanada ja Italia ovat kuriositeettien ja 'pienten' tuottajien lisäksi suosikkejani. Ei kuitenkaan ole harvinaista että Suomikin vilahtaa kuvioissa, muista maista puhumattakaan. Vieraita eivät ole muut juomatkaan. Toivottavasti Teillä on yhtä mukavaa tätä lukiessa kuin minulla sitä kirjoittaessa. Voikaa hyvin.







lauantai 26. heinäkuuta 2014

Mythos 4,7%

Useille kreikankävijälle kylmä Mythos jäisestä lasista edustaa elämään rentoutta tuovia asioita. Mielleyhtymät Mythoksesta, ja varsikin juuri tuollaisesta jäisestä lasista nautittuna, ovat pääsääntöisesti positiivisia. Monelle sana Mythos tarkoittaa rentoutumista perheen ja rakkaiden kanssa, lämpöä, lomaa, rantaa, Kreikkaa, ja niin edelleen.

Tiedän monen lämpöä rakastavan kantavan talven lumi- ja räntäsateissa Mythos-pullon kaupasta vain palatakseen hetkeksi kesään. Alkoholiprosentti  on täkäläisittäin keskioluen verran, eli 4,7%. Kreikassa nautittu ’sisar’ sisältää alkoholia 5%. Sekin on eräs, joskin melkoisen pieni, selittäjä sille miksi olut maistuu niin paljon paremmalta paikan päällä. Nuo muutamat kymmenykset nimittäin tuovat melkoisesti aromeja paletille.

Mythos Breweryn tarinan voi laskea alkaneeksi vuonna 1970 kun saksalaisen Henninger-olutmerkin paikallinen jakelulaitos perustettiin Thessalonikiin. Meille kreikkalaisista viineistä tuttu Boutari hankki laitoksen itselleen vuonna 1992, ja muutti sen nimeksi Northern Greece Brewery Ltd kaksi vuotta myöhemmin. Tämä tapahtui siitä syystä, että Boutarin idea oli luoda oma merkittävä, kansallinen ja laadukas olutmerkki Kreikan markkinoille.

Varsinainen Mythos-nimeä kantava olut esiteltiin ’vasta’ vuonna 1997. Mythoksen brändäyksessä ja markkinoinnissa on sittemmin onnistuttu erinomaisesti kuten tuo alun tekstikin antaa ymmärtää. Tämä siitäkin huolimatta, että kyseessä on vain kepeä kreikkalainen lager. Vuosituhannen alussa, vuonna 2001 panimon nimi muuttui jälleen; Mythos Brewery Ltd.

Vuotta myöhemmin Boutari alkoi tehdä yhteistyötä Scottish & Newcastle plc’n kanssa, josta sittemmin tuli suurin osakkeiden haltija. Tänään Mythos kuuluu Carlsberg’n olutjättiläiselle.


Lasissa Mythos esittelee kauniin kultaisen värin. Neste on aivan kirkasta. Väri kielii tehokkaasta suodatuksesta, moinen ei varmasti kaikkia oluiden maailmaan vihkiytyneitä miellytä, esteetikkoja kylläkin. Mythos vaahtoaa runsaasti joskaan vaahto ei jää viihtymään lasiin. Runsas kuplien viuhdonta sen sijaan antaa viitteitä oluen raikkaudesta.


Melko vahva tuoksu on pohjoisten sisariensa tyyliin maltainen joskin myös hedelmäinen. Maltillinen humalointi tuo mausteita. Viljainen, mallaskeksinen aromimaailma saa vielä toffeisia sävyjä.

Kevyehkö maku seuraa tuoksua. Raikas maltillisesti humaloitu lager.

Mitäpä tästä sanoisi. Hyvin kylmänä rentoutumiseen sellaisenaan, lomankaipuuseen. Salaateille, vaaleille kaloille, äyriäisille, pikkupaloille, tapaksille, mezeille ja sen sellaisille. Arvosanakseen Mythos 4,7% ansaitsee Hyvä olut. Kreikan ystävät antanevat päälle vielä fiilistelyplussia..


Tuopillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös:



keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

2010 Alpha Estate Xinomavro Hedgehog Vineyard


Olen esitellyt Alpha Estaten blogissa aiemmin. Voit lukea tuottajasta tästä jutusta.

Alpha Estatea on pidetty ’tulevaisuuden viinitilana’. Tilan tuottaman laadun, oman tyylin sekä persoonalliset Xinomavro-viinit huomioiden tällaiset puheet voidaan lopettaa ja samalla nostaa tila yhdeksi Kreikan huipuista.

Hedgehog on puhdas Xinomavro. Se on ehdottomasti viinintekijä Angelo Iatridiksen taidonnäyte. Alkoholikäymisen jälkeen viini kypsyy sakkojensa (hiivojensa) kanssa kahdeksan kuukautta, jonka jälkeen se viettää vuodenpäivät kevyesti paahdetuissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Vuoden pullokypsytys ennen markkinoita.

Vuosi 2010 oli Amyndeossa monitasoinen; sateisen kevään jälkeen sadetta saatiin aina kesäkuun lopulle asti siinä määrin, että rypäletertuista kasvoi normaalia isompia. Kesä ei ollut pelkästään sateinen vaan erinomaisia ilmoja riitti syksyyn asti aina syyskuulle asti jolloin sateet taas alkoivat.

Lokakuun laskevat päivälämpötilat ja lisääntyvät syyssateet myöhästyttivät Xinomavro-rypäleiden kypsymistä. Lajike on verrattain myöhään kypsyvä. Palstojen mikroilmastot sekä ns. ’green harvest’ (osa rypäletertuista poistetaan köynnöksistä jolloin kasvit keskittyvät jäljellä oleviin) olivat tärkeitä tekijöitä rypäleiden kypsymisessä. Sato korjattiinkin talteen monessa eri erässä. Tyyliltään Hedgehog on hieno esitys Xinomavron kyvystä tuottaa elegantteja viinejä.


Lasissa Hedgehog esittelee yllättävän kalpean hieman jo kehittyneen punaisen. Vahvuudeltaan se on vain keskisyvä.


Melko vahva tuoksu on kehittyvä. Sitä hallitsee hapankirsikka. Kypsää karpaloa, tammen sävyjä hyvin integroituneena eikä mitenkään vahvasti, mausteita sekä aavistus kanelia, orvokeita, yrttejä ja lihalientä. Hieno nuorehko tuoksu.

Täyteläinen maku seuraa nenää. Rakenne on hieno; tanniinit ovat tuntuvia mutta kypsiä ja silkkisiä, happorakenne on ryhdikäs ja tasapaino on erinomainen. Kypsiä kirsikoita, aavistus viikunaa, tummia marjoja, tasapainoista tammea, nahkaa sekä mausteita. Hyvin maanläheinen esitys!

Kuin paraskin Bourgogne! Jälki on täynnä kypsiä punaisia marjoja etunenässä kirsikkaa ja karpaloa sekä muutama makea puolukka. Viikunaa ja luumuakin on paletilla. Tammi on oivallisesti integroitunut ja sen käyttö on ollut todella tyylikästä mitä ei valitettavasti aina voi sanoa kreikkalaisista viineistä.

Arvosanakseen 2010 Alpha Estate Xinomavro Hedgehog Vineyard ansaitsee Huippu!. Erinomainen esitys! Jestas millainen onkin. Ei niin voimakas kuin Naoussat ovat mutta tyylikkyydessään tai eleganttisuudessaan pääsee lähestulkoon samalle tasolle. Jos Naoussaa voi stereotyyppisesti sanoa Kreikan Baroloksi on Amyndeo siinä tapauksessa Kreikan Bourgogne. Suosittelen huolellista dekantointia. Kiirettä tämän avaamisessa ei ole. Tämä kestää huoletta ainakin vuosikymmenen loppuun.

Tyylikkäitä liharuokia pöytään kaikista sarvipäistä jänikseen, jalkapallon kolhimat fanit illalliselle ja Hedgehog lasiin. Elämä hymyilee kuitenkin..


Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös:



perjantai 11. heinäkuuta 2014

Schneider Weisse Tap 2 Mein Kristall

En ymmärrä miksi jollekin on joskus tullut tarve luoda sellainen oluttyyppi kuin Kristall Weisse. En ymmärrä miksi kummassa vehnäolut pitää suodattaa.

Ymmärrätkö sinä?

Miksi korjata jotain sellaista mikä ei ole rikki? No, kun tyyli nyt kuitenkin on jo olemassa lienee syytä esitellä lajin tähän mennessä paras esitys joka on vastaani tullut. Sen on pullottanut yksi parhaista, ellei paras vehnäoluiden tuottaja, Schneider Weisse.

Tuottajan, saksalaisen G. Schneider & Sohn-panimon tarina sai virallisen alkunsa vuonna 1872. Tuona vuonna Baijerin kuningas Ludwig II möi yksinoikeuden vehnäoluiden panemisen Georg I Schneiderille. Siihen asti ainoastaan kuninkaallinen perhe sai valmistaa sitä panimoissaan.

Toisten tulkintojen mukaan Schneider pelasti vehnäoluen sukupuutolta. Ainakin Baijerissa. Tänään G. Schneider & Sohn’ia johtaa Georg VI Schneider, perheen kuudennen panijasukupolven edustajana.

Mein Kristall’n isä on Georg V Schneider. Hän loi juoman 1980-luvulla, joskin sen kaupallinen tuotanto alkoi vasta seuraavan vuosikymmen alussa.

Mein Kristall on 50/50 sekoite ohraa ja vehnää. Humalalajikkeita on kolme; Cascade, Hallertauer Magnum ja Hallertauer Saphir. Lähtökohdat ovat kunnossa ja tuote loistava, ainakin aina suodatukseen asti.


Lasissa Mein Kristall on kullan keltainen, kirkas sellainen. Olut muodostaa vaahdon, joka viivähtää hetken lasissa.


Tuoksussa ei ole samanlaista intensiivisyyttä, aromirikkautta tai herkullisuutta kuin normaaleissa vehnäoluissa. Eipä sitä voi kovin voimakkaaksikaan sanoa. Nenä on maltillinen sekoitus mallasta, mausteita, hedelmää sekä banaania. Kevyehkö humalointi tuo sitrusta, kukkia ja yrttejä.

Kevyt ja raikas maku seuraa tuoksua. Jälkimaku on hedelmäinen, aavistuksen banaaninen ja sitruksinen. Tyylin huomioiden melko tyylikäs ja jollain mittapuulla herkullinenkin esitys.

En suosittele Mein Kristall’lle mitään ruokaa; nauti hyvin viilennettynä sellaisenaan, hyvässä seurassa vaikka janoon. No, jos jotain purtavaa pitää saada niin kokeile savustettuja katkarapuja sitruunaviipaleen kera. Arvosanakseen Schneider Weisse Tap 2 Mein Kristall ansaitsee Hyvä olut +.

Tätä on vaikea ylistää, sanottakoon nyt vaikka että Tap 2 on ’Best of the worst’!


Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue Myös:



sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Franziskaner Weissbier Dunkel

Toivottaessani työkaverilleni fraasit ’hyvää lomaa’ ja ’toivottavasti aurinko alkaa paistamaan ja kesä vihdoin alkaa!’ sain vastaukseksi että ’Aivan sama, olen pimeän lapsi.’

Minä en ole.

Minä kaipaan kesää. Paradoksaalista kyllä, tälläkin hetkellä kun sade pieksee ikkunaa ja juhannusaatto oli kutakuinkin yhtä ’lämmin’ kuin jouluaatto! Kalenterin mukaan nyt pitäisi olla kesä.

Jokaisella on oma tapansa käsitellä ikävää. Toiset käpertyvät surullisena ja kiukkuisenakin viltin alle, sulkevat silmänsä ja odottavat, toiset tormaavat jääkaapille, toiset juovat. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Vehnäolut edustaa minulle kesää. Näinä viileinä aikoina tumma vehnäolut on ollut oiva valinta:

Franziskaner Weissbier Dunkelista tuli suosikkini kun avasimme vaimoni kanssa terassikauden suosikkikahvilassamme. Se sopi oivallisesti koleaan säähän ollen samaan aikaan kevyt ja raikas mutta kuitenkin sopivan tumma sisältäen kuitenkin lupauksen kesästä, tai no, kesän kaipauksen ainakin.

Franzeskaner on Baijerilainen panimo jonka historia ulottuu aina vuoteen 1363. Nykyisiin tiloihin panimo muutti vuonna 1854. Siihen asti omistaja oli vaihtunut vuosisatojen kuluessa tiuhaan tahtiin mutta kyseisenä vuotena toiminta pääsi vakiintumaan. Franziskaner kulkee omistussuhteissa Spaten Brauerei’n alla. Panimot yhdistivät voimansa vuonna 1922. 70 vuotta myöhemmin panimon tuotanto ylitti miljoona hehtolitraa olutta vuodessa.

Spaten-Franziskaner-Bräu on nykyään Anheuser-Busch InBev panimoimperiumin omistuksessa.

Dunkel on tyypillinen tumma vehnäolut, jonka ohramallas on kevyesti paahdettu. Ne eivät ole aromimaailmaltaan niin voimakkaita kuin perusvehnäiset. Oluita ei suodateta.


Lasissa Dunkel esittelee samean mahonginruskean värin ja vaahdon joka kestää suhteellisen hienosti.


Tuoksu aloittaa Franziskanerille tutulla banaanilla. Paletilla on kypsää hedelmää, mausteita, hentoa karamellimäistä paahteisuutta joka kertoo vehnäisen tummasta versiosta, luumua, mallasta sekä yrttejä ja mausteita maltillisesta humalasta.

Maku seuraa melko kevyenä, melkein keskitäyteläisenä tuoksua. Maukas tapaus, hieno tasapaino.

Jälki on kypsän hedelmäinen, ylikypsän banaaninen, maltainen, etäisesti neilikkainen. Melko kuiva tyyli. Ei mikään aromien ilotulitus mutta ajaa asiansa kun kesäikävä iskee.

Arvosanakseen Franziskaner Weissbier Dunkel ansaitsee hyvä olut, plussa päälle ihan vain fiilistelystä. Jos haluat purtavaa tämän kanssa niin iske hampaasi mausteisiin makkaroihin. Kokeile myös rasvaisille kaloille, kanalle ja possulle.

Tämä on pilvisen päivän pelastus.


Tuopillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös: