Tervehdys ihmiset!

Tämän blogin ideana on ruotia ja pohdiskella ihmisiä ja ilmiöitä viinien takana sekä nautiskella itse asiasta. Kreikka, Kypros, Kanada ja Italia ovat kuriositeettien ja 'pienten' tuottajien lisäksi suosikkejani. Ei kuitenkaan ole harvinaista että Suomikin vilahtaa kuvioissa, muista maista puhumattakaan. Vieraita eivät ole muut juomatkaan. Toivottavasti Teillä on yhtä mukavaa tätä lukiessa kuin minulla sitä kirjoittaessa. Voikaa hyvin.







maanantai 18. elokuuta 2014

Õllenaut Vanamees Rye IPA

Viron pienpanimobuumi kasvaa jatkuvasti. Kirjoitin muutaman sanan aiheesta tässä postauksessa.

Õllenaut on (entisen) kokin ja ruokakouluttaja Ilmar Räni’n turhautumisen tulos! Räni oli perin kyllästynyt kauppojen massaoluisiin ja alkoi valmistaa oluita itse. Virallisesti Õllenaut aloitti toimintansa vuonna 2013. Ränin luomusta on kiitelty virolaisissa olutpiireissä, koska tuontioluiden kanssa tosissaan kilpailevaa panimoa ei sitä ennen juurikaan ollut (pois lukien fantastinen  koduõlu-panimo Taako).

Melko nopeasti toiminta kasvoi niin, ettei yksi mies kyennyt tekemään kaikkea. Vaikka (pien)panimo työllistääkin nykyään täyspäiväisesti vain yhden ihmisen, on Ränillä apuna kaksi työntekijää. Panimon kaikki kuusi olutta ovat nopeasti levinneet useisiin ravintoloihin ja muutamaan suureen päivittäistavarakauppaan, kuten Kaubamajaan ja Stockmannille.

Vanamees Rye IPA on nimensä mukaisesti ruismaltaista pantu olut, joka on runsaalla kädellä humaloitu Chinook-humalalajikkeella. Olutta ei ole pastöroitu tai suodatettu.


Lasissa Vanamees esittelee kinuskin ruskean, melko samean oluen. Olut muodostaa kauniin beigen vaahdon, joka kestää suhteellisen hyvin.


Tuoksu tuo nenään mallasta, aprikoosimaista hedelmää, toffeeta, mallaskeksejä paahtuneina sekä aavistuksen rukiista mämmiä. Vahvahkon humaloinnin voi aistia appelsiinin kuorimaisista, sitruksisista sekä yrttisistä vivahteista. Hieno tuoksu.


Keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastossa majaileva maku seuraa rukiisena, ruisleipämäisenä ja hedelmäisenä tuoksua. Vahva tasapainoinen humala. Tämä vanha mies on miellyttävä, persoonallinen ja aavistuksen kärtsähtänyt. Aivan kuten vanhemmat miehet yleensäkin ovat….

Jälkimaku on rukiinen, hedelmäinen ja jättää suuhun bitterisen mausteisuuden. Tasapaino on upea!


Arvosanakseen Õllenaut Vanamees Rye IPA ansaitsee Huippu. Se voisi olla nimensä mukaisesti vähän katkeroisempi, mutta ruoan kanssa se on aivan fantastinen. Maistoin tätä loistavassa  tallinnalaisessa Pegasus-ravintolassa paistetun naudanmaksan kanssa. Täydellinen yhdistelmä! Ravintolan olutlista herätti ihastusta paikallisilla oluillaan. Niitä myös suositeltiin. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka jos vain paikkakunnalle osutte! Pöytävaraus kannattaa muuten tehdä etukäteen varsinkin lomasesonkiaikaan.


Tuopillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös:



keskiviikko 13. elokuuta 2014

2013 Hatzhemmanouil Malagouzia Assyrtiko

Onko sinulla koskaan ollut vaikeuksia lausua nopeasti ja oikein pitkiä saksankielisiä viinien nimiä? No, kokeilepa kreikkalaisia. Hyvänä esimerkkinä toimikoon Kos’n saarelta kotoisin oleva Hatzhemmanouil. Ei ihan yksinkertaista vai mitä?

Kosia on pitkään pidetty nuorison rellestyskenttänä, eikä aivan syyttä. Tuo Hippokrateen synnyinsaari muistetaan muunkinlaisesta ajanvietteestä kuin arkeologia, historia, ruoka ja viinit tai rauhallinen hiljainen rentoutuminen. Saari on kokenut kasvojen pesun viime vuosina soveltuen tänä päivänä hyvin kaikenlaisille lomailijoille.

Kos on osa Dodekanesiaa, Kreikalle kuuluvaa kahdentoista saaren ryhmää, joka sijaitsee Egeanmeressä. Tuon kahdentoista saaren ryhmän suomalaisittain kuuluisin saari on ehdottomasti Rodos (voit lukea saarta koskevan jutun tästä).

Viinimielessä Kos on nykyään melko tuntematon suuruus. Antiikin aikoina se oli hyvinkin monen tuntema, sanotaanhan Retsinankin tulleen juuri Kosilta. Pihkalla tiivistetyt amforat yleistyivät sittemmin muuallakin Välimeren alueella. Vaikka monet historian kuuluisat viinikirjoittajat ovat kautta aikojen kehuneet Kosin viinejä, ovat ne kuitenkin jääneet vielä kuuluisampien saarten, tai oikeammin niiden viinien, varjoon. Hyvinä esimerkkeinä toimikoon Samos, Limnos, Rodos ja Kreeta.

Saaren viinintuotanto on verrattain pientä ja paikallista. Hatzhemmanouil’n perhe on viljellyt viiniä sukupolvien ajan, joskin melko pienillä tuotantomäärillä. Perheen tarina voidaan jäljittää aina vuoteen 1929, jolloin Nikos Hatzhemmanouil aloitti omien viiniensä tuotannon Marmaroto’ssa, saaren pohjoisosassa. Nikos oli saarella erinomaisen kuuluisa makeista viineistään. Häntä pidettiin myös eräänlaisena Kosin viininviljelypioneerina.

Vaikka turismi alkoi vuosien saatossa houkutella saarelaisia yhä vahvemmin helpompien tulojen muodossa, päätti Nikos’n poika Konstantinos jatkaa isänsä jalanjäljissä. 2000-luvun alku oli Hatzhemmanouil’n perheelle käänteentekevää aikaa. Kolmas sukupolvi sai ottaa ohjakset käsiinsä.

Konstantinosin poika Vasilis istutti uusille palstoille sekä paikallisia että kansainvälisiäkin rypälelajikkeita. Hän myös rakennutti modernin viininvalmistamon Afousa’an, Asfendiou’un (mainittakoon, että paikalle pääsee helposti pääväyliä pitkin vaikka matkalla lentokentälle). Apuna Vasiliksella on hänen finanssialan koulutuksen saanut vaimonsa Joanna.
Tuottajan viinejä pääsee maistelemaan vuonna 2004 valmistuneessa päärakennuksessa. Tilan portfolioon voit tutustua tästä.

Hatzhemmanouil White (viiniä näkee tälläkin nimellä) on Assyrtikon (60%) ja Malagouzian (40%) sekoite. Rypäleet puristetaan varovasti matalassa lämpötilassa, jossa ne saavat olla vapaasti hapen kanssa tekemisissä. Tuottajan mukaan näin rypäleistä saatava aromaattinen mehu tuottaa parhaiten aromikkaita viinejä. Viini käy kahdesta kolmeen viikkoa. Varsinainen kypsyminen tapahtuu terästankeissa.

Valitettavasti kypsytysajoista ja sen semmoisista ei allekirjoittaneella ole toistaiseksi tarkempaa tietoa. Viini on kuitenkin fantastinen esitys Kos’n kyvystä kasvattaa erinomaisia paikallisia valkoisia lajikkeita.


Lasissa viini esittelee syvän kultaisen värin.


Melko vahva tuoksu on raikkaan hedelmäinen. Se on täynnä hedelmää; omenaa, sitrusta, päärynää sävyttyen mausteilla ja yrteillä. Hyvin intensiivinen, vivahteikas ja voimakas tuoksu.

Keskitäyteläisen ja täyteläisen välillä majaileva maku seuraa tuoksua. Rakenne on hurja. Se on yhtä aikaa herkkä ja voimakas. Runsas hedelmäisyys saa tukea raikkaasta hapokkuudesta, tasapaino on hieno. Kerrassaan herkullinen viini.

Malagouzia tuo viiniin juotavuutta, Assyrtiko puolestaan rakennetta ja kestävyyttä. En oikein tiedä koska tämä viini olisi parhaimmillaan. Punaviinimäinen rakenne, aavistus tanniineja jopa! Omenaa.

Jälkimaku on raikkaan omenainen, kääntyy sitrukseen ja paljastaa suolaisen mineraalisuuden. Fantastinen esitys näin edulliseksi viiniksi. Persoonallinen, hyvinkin.

Arvosanakseen 2013 Hatzhemmanoyha Malagouzia Assyrtiko ansaitsee Huippu. Kokeile erilaisia veten eläviä, kanaa, ruokaisia salaatteja, pikkupurtavia sekä sen sellaisia. Tästä ei puutu kuin auringonpaiste ja hyvät ystävät.


Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös:



sunnuntai 10. elokuuta 2014

2013 Leyda Sauvignon Blanc Lot 4

Uuden maailman viinintuotannossa pioneerityö tai viinitilojen perustamisajankohdat eivät välttämättä ulotu vuosikymmenten taakse. Viña Leyda perustettiin Leyda-laaksoon Chileen vasta vuonna 1997. Silti se on alueensa pioneeri!

Perinteisesti Leyda Valley on ollut vilja-aitta, jossa köynnösten sijaan on kasvanut lähinnä vehnä ja ohra. Don Luis Alberto Fernandez vakuuttui laakson kyvystä kasvattaa erinomaisia viiniköynnöksiä ja perusti tilan.

Alue oli rypäleitä ajatellen erinomainen; Tyynimeri (entiseltä nimeltään Tyyni valtameri) viilentävine tuulineen on vain vajaan 15 kilometrin päässä, maasto on kumpuista ja maaperä hiekkaista savea ja graniittia. Periaatteessa ainoa ongelma oli vesi jolla palstoja kasteltaisiin. Ongelma sai ratkaisun kun Viña Leyda sai luvan rakentaa kahdeksan kilometriä pitkän putken, jolla tuodaan vettä Maipo-joesta.

Pohjatyö tehtiin perusteellisesti. Alueen todettiin olevan erityisen sovelias yleensä viileissä olosuhteissa kasvaville aromaattisille lajikkeille. Vuonna 1998 80 hehtaarille istutettiin Pinot Noiria, Chardonnayta ja Sauvignon Blancia. Nykyään istutuksia on lähemmäs 300 hehtaaria. Kolmen jo nimetyn lisäksi palstoilla kasvaa lajikkeita kuten Merlot, Syrah, Riesling, Sauvignon Gris, Gewurztraminer ja Cabernet Franc.

Kovin pitkään ei Fernandezin perhe tilastaan kuitenkaan pitänyt kiinni: tila myytiin aluksi suuremmalle toimijalle nimeltään Tabali, josta sen omistuspohja on sittemmin siirtynyt San Pedro-viiniyhtymälle.

Rakennus Leydan etiketeissä kuvaa rautatieasemarakennusta, joka kylläkin paloi poroksi vuonna 1983 mutta jäi elämään chileläisten ja varsinkin santiagolaisten sydämiin. Samainen vaaleansininen rakennus oli merkki junamatkalla Santiagosta Tyynimeren rannalle oleville siitä, että pian ollaan perillä. Sana Leyda on paikallisessa kielenkäytössä saanut merkityksen ’(oikea) tie’.

Lot 4 rypäleet korjataan käsin 4,5 hehtaarin kokoiselta maaperältään punasaviselta El Marco-tarhalta, sen palstalta numero neljä. Mehu käy viiniksi terästankeissa, joissa se kypsyy vielä seuraavat kahdeksan kuukautta viileissä olosuhteissa hiivasakkojen kanssa.


Lasissa viini esittelee melko syvän kultaisenkeltaisen värin.


Vahva tuoksu on kehittyvä. Se on täynnä melko stereotyyppisiä Sauvignon Blanc aromeja; Sitrusta, viherherukkaa, yrttejä, limeä sekä vihreää omenaa sävyttyen mineraaleilla, valkopippurilla ja mausteilla. Tyylikäs vivahteikas tuoksu.

Maku seuraa nenää keskitäyteläistä hiukan runsaampana. Rakenne on hieno, runsaat hienojakoiset hapot ja upea tasapaino. Selkeä, tyylikäs ja vivahteikas.

Limettinen, mineraalinen ja yrttinen jälkimaku. Hapot jäävät supistelemaan suuta. Fantastinen viini.

Kerrassaan upea ostos! Arvosanakseen 2013 Leyda Sauvignon Blanc Lot 4 ansaitsee Huippu!. Rapuillallisille erinomainen viini (ravut jos mitkä ovat parasta sorminäppäryyden ja kärsivällisyyden kehittämistä. Vatsaa niillä ei juuri täytetä vaikka herkullisia ovatkin). Äläkä unohda vaalealihaisia kaloja, vuohenjuustoa tai muita veten eläviä.

Älä turhaan kypsyttele tätä. Se on parhaimmillaan juuri nyt vaikka toisenlaisiakin mielipiteitä näkee (Jokkerin mielipide, huom!). Lomillaan ahavoituneet ystävät kylille, rapuja lautaselle ja Lot 4 lasiin. Ollaan hienojen asioiden ytimessä.


Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös:



maanantai 4. elokuuta 2014

2006 Villa dei Misteri

Villa dei Misteri on viini, jonka tarina on vailla vertaa. Se on todellinen kuriositeetti, joka koskettaa yhtälailla historiasta kiinnostuneita kuin viinin ystäviäkin.

Villa dei Misteri on saanut nimensä Pompeijin raunioiden kuuluisimman kaivauksen mukaan. Arkeologit, historioitsijat ja kasviasiantuntijat ovat selvittäneet aikanaan käytetyt rypälelajikkeet, antiikin aikana Pompeijin alueella sijainneet palstat, käytetyt kasvatusmenetelmät sekä viininvalmistusmenetelmät.

Apuna ovat olleet niin kaivaukset, aikansa tärkeimmän maataloustutkija ja –kirjoittaja Columella’n kirjoitukset kuin myös suuren viininystävän Plinius vanhemman kirjoitukset. Myös nykyinen dna-tutkimus auttoi selvittämään antiikin aikaiset köynnöslajikkeet.

Vuonna 1990 istutettiin Piedirosso- ja Sciascinoso-köynnöksiä palstoille, joilla samaiset lajikkeet kasvoivat kaksi vuosituhatta aiemminkin. Toisilla palstoilla köynnöksiä istutettiin kirjaimellisesti samoihin ’reikiin’ kuin antiikin aikana. Pompeijin kukoistuksen aikaan köynnöksiä sidottiin maahan iskettyihin pähkinäpuukeppeihin, joiden reiät olivat uudelleenistutusvaiheessa vieläkin havaittavissa. Istutustiheys on huikeat 8000 köynnöstä hehtaaria kohti.

Mastroberardinon osuus projektissa alkoi vuonna 1996. Tuottaja valittiin Pompeijin arkeologisista kaivauksista vastaavan tahon toimesta. Tuottajan olen aiemmin esitellyt, voit lukea jutun tästä.

Villa dei Misteri on Piedirosso (90%) ja Sciascinoso (10%) sekoite. Verrattain myöhään ja erinomaisen kypsinä korjatut rypäleet puristettiin ja uutettiin perinteisen (lue antiikin aikaisen) tavan mukaan pitkään ja hartaasti. Myös kypsytysajat ovat perinteisesti olleet pitkiä, joskin tämän ’modernin’ version kypsytysajat ovat nykyisen tekniikan ja lasinkäytön (pullojen) myötä erilaiset kuin aikanaan. Viini viettää tammitynnyreissä vuoden päivät, jonka päälle vielä lepäilee viitisen vuotta pulloissa ennen markkinoita.


Lasissa Villa dei Misteri esittelee melko syvän jo selkeästi kehittyneen punaisen, joka on hyvällä vauhdilla matkalla kohti ruskeita sävyjä.


Vahvassa tuoksussa on yhtälailla kehittyneitä sävyjä kuin primaaria hedelmääkin. Tuoksu on ihastuttava sekoitus luumua, nahkaa, hapankirsikkaa, mausteita, viikunaa, pari rusinaa, kypsiä karpaloita, metsämarjoja, kehittynyttä hyvin integroitunutta tammea sekä muutama vadelma. Huikean intensiivinen, tyylikäs ja vivahteikas tuoksu. Tuoksusta tulee mielleyhtymiä Pinot Noir’iin mutta myös toisiin Chateauneuf-du-Pape-viineihin!?

Täyteläinen maku seuraa tuoksua. Tasapaino on upea, aromimaailma on hienosti integroitunut, perin monikerroksinen, tyylikäs ja persoonallinenkin esitys. Happorakenne on ryhdikäs. Tanniinit ovat tuntuvia mutta kypsiä. Paljon primaaria hedelmää sävyttyen kehittyneillä elementeillä.

Hapankirsikkainen, aavistuksen luumuinen ja mausteinen jälki. Nahkaa, melkein pureksittava, yrttejä, havuja.
Upea esitys! Todellinen kuriositeetti.

Arvosanakseen 2006 Villa dei Misteri ansaitsee Huippu!!!. Juo nyt, tai jos kärsivällisyyttä riittää, niin pötkötytä vielä vuosikymmenen loppuun. ’Besserwisser-sukulaiset’ paikalle, riistaa lautaselle sekä Villa dei Misteri lasiin tarinan kera. Tyytyväisten hymistelyjen sarja lienee tiedossa..


Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.



Lue myös: